Hiisi on eri aikoina ja erinäisissä yhteyksissä tarkoittanut pyhää lehtoa, uhripaikkaa, kalmistoa tai manalaa – mutta myös tonttua, haltijaa, peikkoa, jättiläistä, paholaista tai jopa helvettiä.
Se on ollut ja on edelleen yleisesti käytetty kirosana. Kuten ’painu hiiteen’.
Todennäköisintä on, että alun perin hiisi-sanalla on tarkoitettu pyhää paikkaa ja kalmistoa, johon on keskittynyt vainajainpalvonta. Hiisi on toisin sanoen ollut paikka, minne kuolleet siirtyvät.
Variaatiosta kertoo se, että esimerkiksi karjalaisille hiisi on ollut heidän palvomansa metsän jumala, joka kuitenkin on nähty enemmän haltijamuodossa.
Kalevalaisessa mytologiassa hiisi puolestaan toimii vain tasapainossa hyvän ja pahan välillä. Sieltä on mahdollista kutsua apua, apujen saapuessa eläinten ja olentojen muodossa. Se on myös paikka minne on mahdollista karkottaa sairauksia ja vitsauksia.
Runoissa ja loitsuissa hiisi esiintyy rinnan käsitteiden kanssa Pohjola, Manala ja Vainajala.
Kristinuskon levitessä sana hiisi, hitto ja hittolainen liitettiin vahvasti käsityksiin kuten paholainen ja helvetti. Tämä ei pelkästään ole kristinuskon ansiota sillä pohjan tälle loi Kalevala.
Hiiden rooli on ollut todella vahva itämerensuomalaisten keskuudessa ja tämä perinne näkyy edelleen paikkanimissä, esimerkkeinä Hiidenmaa, Hiisivuori, Hiidenkallio, Hiidenvesi, Hiisilahti, Hiidenkirnu…
Nämä hiidenkirnut, hiidentarhat ja hiidenkiukaat ovat osa vanhaa perinnettä missä jättiläisinä nähdyt hiidet ovat käyneet sotaa keskenään suurilla kivillä, ja keränneet itselleen ammusvarastoja sotaa varten.
Hiidentarha on muuten sama asia kuin jatulintarha, joka on kivistä koottu spiraalisokkelo.
Kristinuskon levitessä, hiidet eivät katsoneet hyvällä kirkkojen rakentamista heidän pyhille paikoilleen.
Tarinoissa hiidet ja ihmiset ovat jopa kilpailleet kirkkojensa rakentamisessa. Yhteisissä säännöissä oli sovittu, että kilpailun voittaa aina se, joka soittaa kirkonkelloa ensimmäisenä. Ihmiset huijasivat hiisiä soittaen kelloa ennen kirkon valmistumista ja tästä suuttuneina hiidet tuhosivat lukuisia kirkkoja, jättäen jälkeensä luontoon jotakin, minkä me tunnemme sanalla Kirkonlattia.